Yrityksen historia

Lieksasta kotoisin oleva Paavo Kainulainen saapui pieneen, muutaman sadan henkilön asuttamaan Joensuun kaupunkiin 1800-luvun loppupuolella. Olo ja eläminen olivat hyvinkin alkukantaista, sillä käytössä ei ollut vielä sähköjä, ja puusepäntyökin oli käsityötä. Jos alkeellisia koneita oli saatavilla, ne toimivat lihasvoimalla, kuten esimerkiksi jalkakäyttöinen sorvi.

Suomessa laki elinkeinovapaudesta tuli voimaan 1879, joka käytännössä tarkoitti, että jokaisella oli oikeus harjoittaa valitsemaansa elinkeinoa ilman, että tarvitsisi käydä eräänlaisen lautakunnan edessä arvoittamassa taitojaan, kuten tätä ennen oli tapana. Tämän seurauksena 19.1.1880 maistraatin pöytäkirjaan on kirjattu seuraavalla tavalla: ”Esiin astui nikkarinsälli Paavo Kainulainen, ilmoittaen aikeensa olevan harjoittaa puusepän tointa Joensuun kaupungissa, mitä vastaan kenelläkään ei ollut mitään huomautettavaa.”

Näin synti Joensuun kaupungin ensimmäinen elinkeinovapauden aikainen yrittäjä. Kainulainen rakensi verstaansa Suvantokadun ja Merimiehenkadun kulmaan. Piharakennuksessa oli puusepänverstas, ja Suvantokadun varteen kohosi asuintalo. Toimipaikka säilyi tuolla paikalla aina pitkälle 1930 luvulle saakka, jolloin laman aiheuttamat vaikeudet siirsivät liikkeen Kalevankadulle Suvantokadun ja Malmikadun väliseen kortteliin. Samoihin aikoinen myös erillinen Ruumisarkkumyymälä avattiin Kirkkokadun ja Suvantokadun kulmaan, olivathan arkut kuuluneet jo toiminnan alusta asti puusepänverstaan tuotteisiin.

Paavo Kainulaisen kuoltua 1928 liike siirtyi hänen pojalleen Yrjö Kainulaiselle. Sähkökoneiden tultua laajemmin käyttöön alkoi ensimmäinen vaihe huonekalujen teollisessa valmistuksessa, ja näin ollen kilpailu kiristyi. 1930-luvun lopussa alkoi sota Neuvostoliittoa vastaan, ja ajat muodostuivat ankaraksi. Sodan aikana Yrjö Kainulainen toimi raskaassa työssä vainajien evakuointikeskuksen työnjohdossa. 1940-luvun alussa Kianulaisen liike muutti osoitteeseen Kauppakatu 17.

Yrjö Kainulaisen menehdyttyä liikettä jatkoi hänen puolisonsa Anna-Leena Kainulainen, mutta hän kuoli alle kaksi vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Tämän seurauksena tapahtui sukupolvenvaihdos, ja liikettä jatkoi Viljo Kainulainen, ja hänen siskonsa Liisa Päivinen. Vuonna 1965 Kainulaiset ostivat Helmi Tuppuraisen hautaustoimiston, ja jatkoivat toimintaa Kirkkokatu 27:ssä, eli PT-talossa aina 1990-luvun alkuun saakka. Kirkkokadun aikaan, vuonna 1985 yrittäjäksi siirtyivät Juha Kainulainen, sekä Liisa Päivisen tytär Tarja Hirvonen. Toiminta jatkui neljännessä polvessa vuoteen 2005, jolloin liikkeen osti Mika Kokkonen. Nykyään liikkeen historiaa vie eteenpäin Mirkka Kurki, joka edelleen kehittää ostamansa liikkeen toimintaa.

© 2019 Kainulaisen hautauspalvelu